PUOLANVINTTIKOIRA JA MUUT LEMMIKIT
Kirjoittanut Jere Pitkänen, Highintensity's Kennel v. 2022

Monet kysyvät, että kuinka puolanvinttikoirat tulevat toimeen perheessä, jossa on niitä pienempiä eläimiä kuten pieniä koiria, kissoja, kaneja, lintuja tai terraario/häkki eläimiä. Tässä pyrin vastaamaan tähän kysymykseen mahdollisimman kattavasti ja monitahoisesti. On ymmärrettävää, että asia mietityttää ihmisiä, koska onhan kyseessä sentään alun perin hyvin monipuolisen riistan metsästykseen käytetty suurikokoinen vinttikoira.

Lähtökohtaisesti on todella paljon merkitystä sillä, millaisiin asioihin koira on päässyt pentuna tottumaan ja mitä eläimiä se on tottunut pitämään osana omaa laumaansa. Pennun tärkein ja herkin sosiaalistumiskausi kestää noin 16 viikon ikään asti, mutta vielä noin vuotiaaksi asti se on hyvin avoin uusille asioille ja oppii nopeasti ottamaan uusia asioita osaksi omaa normaalia arkeaan. Jos perheessä on jo valmiiksi oikeasti pieniä koiria tai muita pieniä eläimiä tai perheeseen on tarkoitus sellaisia ottaa koiran elinaikana niin suosittelen ottamaan puolanvinttikoiran joko pentuna tai valitsemaan sellaisen aikuisen yksilön, joka on tottunut pieniin eläimiin pennusta asti aiemmassa kodissaan. Pieniin koiriin puolanvinttikoira tottuu helposti, ovathan ne keskenään samaa lajia. Ainoastaan kommunikoinnissa ja leikkimisessä pienen koiran kanssa saattaa olla haasteita, jos aikuinen puolanvinttikoira ei ole päässyt nuorena koskaan kunnolla leikkimään ja viettämään aikaa pienempien koirien kanssa. Pienien koirien erilainen rakenne vaikuttaa niiden tapaan ja kykyyn kommunikoida, joka saattaa hämmentää pieniin koiriin tottumatonta puolanvinttikoiraa ja tämä saattaa joskus aiheuttaa eripuraa koirien välille. Myös vain isoihin koiriin tottuneet puolanvinttikoirat eivät aina välttämättä ymmärrä, että ne eivät voi leikkiä yhtä rajusti pienten koirien kanssa. Monet puolanvinttikoirat oppivat pienten koirien kanssa kommunikoinnin, leikkimisen ja muut elämisen taidot nopeasti kyllä aikuisenakin, mutta varminta on ottaa pentu tai jo valmiiksi pieniin koiriin tottunut aikuinen.

 

Saaliskäyttäytymistä puolanvinttikoira ei koskaan kohdista muihin koiriin riippumatta näiden koosta. Isoimmat vahingot käyvät usein silloin, jos pieniin koiriin tottumatonta puolanvinttikoiraa päästetään vapaana juoksemaan pikkukoiran kanssa ja puolanvinttikoira lähtee leikkiessään jahtaamaan pikkukoiraa eikä ymmärrä ettei pikkukoiraa voi samalla tavoin tarttua niskasta ja hammastella rajusti kuten isompaa kaveria. Myöskin isoihin koiriin tottumaton pikkukoira saattaa säikähtää nopeasti kohti juoksevaa isoa koiraa ja reagoida tähän puolustautumalla, jolloin puolanvinttikoira saattaa vastata tähän ja voi syntyä tappelu, joka voi suuren kokoeron takia olla nopeasti pienelle koiralle kohtalokas. Tästä syystä vapaana juoksutettavien pienten ja isojen koirien pitäisi molemmin puolin olla toisiinsa tottuneita, jotta ne osaavat toimia toistensa kanssa oikein ja konflikteilta vältyttäisiin. Yleensä aikuinenkin puolanvinttikoira oppii nopeasti toimimaan oikein pienten koirien kanssa ja alkuun isommalla voidaan pitää varmuuden vuoksi kuonokoppaa, kunnes molemmat ovat varmasti tottuneet toistensa käyttäytymiseen. Varminta ja helpointa on aina tietenkin ottaa pienten koirien kaveriksi puolanvinttikoira pentuna tai valmiiksi pieniin koiriin tottuneena.

 

Jotkut kasvattajat sosiaalistavat pentuja myös kissoihin tai muihin pieniin eläimiin, mutta esimerkiksi yksi lyhyt kokemus kissoista kasvattajan luona ei vielä varmista sitä, että pentu olisi kissa sosiaalinen myös aikuisena. Hyvän pohjan kissoihin sosiaalistumiselle se kuitenkin antaa. Kissojen kanssa jatkuvasti kasvattajalla asunut pentu on saanut jo varsin vankan pohjan kissa sosiaalisuudelle pienestä pitäen ja on päässyt oppimaan jo kunnolla kissojen erilaista elekieltä, jolloin pennun on luontevaa jatkaa elämistä kissojen kanssa myös uudessa kodissa. Ongelmia saattaa kuitenkin vielä syntyä, jos pentu ei kasvattajalta lähtönsä jälkeen pääse näkemään ollenkaan kissoja ja sitten joutuukin yhtäkkiä elämään niiden kanssa taas aikuisena. Tämä on hyvin yksilöllistä ja riippuu täysin koiran henkilökohtaisista ominaisuuksista miten se toimii tällaisessa tilanteessa. On myös puolanvinttikoiria, jotka tulevat loistavasti toimeen kissojenkin kanssa aikuisena, vaikka eivät olisi koskaan aiemmin edes nähneet kissaa, mutta tämä on jo varsin harvinaista ja siihen ei kannata tuudittautua missään nimessä. Tällainen koira saattaa myös ensin olla hämillään kissojen läsnäolosta ja tulla näennäisesti toimeen kissan kanssa, mutta kun se tottuu paremmin kissan läsnäoloon niin sen saalistus käyttäytyminen saattaakin aktivoitua tuhoisin seurauksin. Ja jos saalistus pääsee alkamaan niin siinä kohtaa omistaja ei enää ehdi väliin eli pelkästään tarkkailuun ei kannata luottaa myöskään. Tästä syystä suosittelen aina kissa perheisiin vain pentuja tai kissoihin hyvin pennusta asti tottuneita aikuisia puolanvinttikoiria.

 

Kanien ja muiden vastaavien pienien lemmikkieläinten kanssa tulee huomioida niiden vahva tausta saalis eläiminä. Vaikka lemmikki kanit ovat vuosikymmenien jalostuksen seurauksena jo varsin rauhallisia ja leppoisia kavereita verrattuna villeihin sukulaisiinsa, niin silti niiden tausta ainoastaan saalis eläiminä näkyy aina niiden käyttäytymisessä. Leppoisimmatkin kanit ovat liikkeissään ja reaktioissaan huomattavasti epävarmempia ja säpsympiä verrattuna saalistajista lemmikeiksi jalostuneisiin kissoihin. Tämä kanien (ja muiden saaliseläin pohjaisten pienten lemmikkien) epävarmuus ja säpsyvä elekieli erottaa ne koiran silmissä selkeiten kissoista ja tämän takia myös puolanvinttikoira saattaa olla vaikeammin sosiaalistettavissa elämään yhdessä kanin kuin kissan kanssa. Siinä missä koiriin tottunut kissa on liikkeissään itsevarma ja valmiina puolustamaan myös itseään kynsin hampain tarvittaessa ja myös kertoo tämän koiralle kaikin elein niin kanin elekieli on täysin päinvastainen. Ne saattavat olla uteliaan rohkeita koiraa kohtaan ja mielellään seurata koiran perässä, mutta kokiessaan itsensä uhatuksi tai säikähtäessään jotain kani säpsähtää, loikkaa poispäin, menee piiloon tai säntää juoksujalkaa pakoon. Vinttikoira puolestaan on jalostettu vuosikymmenien saatossa nimenomaan näöllään metsästäväksi ja herkästi näkö ärsykkeisiin reagoivaksi saalistajaksi, jolloin tällaiset kanin äkkinäiset liikkeet ja säpsähtelyt saattavat hyvin nopeasti herättää niiden saalisvietin. Koska kyseessä on vinttikoiran dna:han kirjoitettu ja vuosikymmenien aikana äärimmilleen jalostettu primitiivinen vaisto niin se syrjäyttää koiran aivoissa kaiken järkevän ajattelun eivätkä ne yleensä pysty hillitsemään itseään, jos kanin äkkinäinen saalismainen käytös saa vietin aktivoitumaan.

 

On olemassa myös vinttikoiria ja puolanvinttikoiriakin, joilla saalisvietti ei ole yhtä korostunut ja se saattaa joillain harvoilla yksilöillä puuttua lähes kokonaan, jolloin elo kanin kanssakin saattaa onnistua. Kuitenkin taas pitää muistaa se, että jos vietti kuitenkin jossain kohtaa aktivoituu ja koira sen seurauksena hyökkää kanin kimppuun niin omistaja ei ehdi tekemään tilanteessa yhtään mitään vaikka olisi kuinka seissyt vieressä tarkkailemassa tilannetta. Tämän takia en suosittele koskaan puolanvinttikoiraa elämään vakituisesti samassa tilassa kanin kanssa. Samassa taloudessa näitä voi toki pitää, mikäli kanille on rajattu tukevalla aidalla tai ovella selkeästi oma tilansa ja koira ei pääse kanin kanssa samaan tilaan muuten kuin korkeintaan kytkettynä tai tarkasti valvottuna kuonokopan kanssa. Kuitenkin tulee huomioida, että kanit kuten koiratkin tarvitsevat runsaasti tilaa liikkua ja elää lajityypillistä elämää eikä kani sovi pelkäksi häkki eläimeksi. Omistajan tulee siis pystyä järjestämään kanille sellaiset tilat, joissa se ei ole koiran kanssa samassa tilassa, mutta sillä on kuitenkin runsaasti tilaa ja virikkeitä voidakseen elää kanille lajityypillistä elämää.

 

Pieniin jyrsijöihin ja matelijoihin pätevät pääsääntöisesti nämä samat asiat, joista puhuin jo kanien kohdalla, mutta sillä erotuksella, että pienien jyrsijöiden ja pienikokoisten matelijoiden tilan tarve on huomattavasti pienempi verrattuna kaneihin jolloin niitä voidaan pitää isoissa terraarioissa. Terraarioissaan asuvat eläimet ovat paremmin turvassa koiran saaliskäyttäytymiseltä, joskin saalisviettisen koiran omistajan on aina kiinnitettävä erityistä huomiota terraarion turvallisuuteen, tukevuuteen ja murto varmuuteen. Koirat ovat halutessaan hyvin näppäriä availemaan terraarioiden liukuovia tai verkko kansia, joten niiden kannattaa aina olla lukittavia. Saalisvietin aktivoituessa koira saattaa myös pyrkiä ”vaikka läpi harmaan kiven”, joten terraarion rakenteen tulee olla varmasti kestävää tekoa siltä varalta, että saaliskäyttäytyminen kuitenkin aktivoituu. Lähtökohtaisesti terraario eläimet harvoin aktivoivat puolanvinttikoiran saaliskäyttäytymistä lasin tai verkon läpi ja koirat oppivat nopeasti, että terraario kuuluu osaksi niiden normaalia ympäristöä ja niihin on turha reagoida. Terraariossaan touhuava jyrsijä tai matelija on koiran silmissä verrattavissa televisioon eli sitä saatetaan alkuun hetki ihmetellä, kunnes ymmärretään että liikkeeseen on turha reagoida sen suuremmin. Yleensä myös ulkona kiihkeästi jyrsijöitä metsästävä ja tappava koira oppii nopeasti olemaan reagoimatta terraarioiden asukkaisiin. Terraarion ulkopuolella pieniä jyrsijöitä tai matelijoita on turha käsitellä koiran läsnä ollessa, varminta on laittaa koira eri tilaan käsittelyn  ajaksi.

 

Isommat matelijat vaativat sitten jo huomattavasti enemmän tilaa, jolloin ne ovat tilojen ja koiran kanssa elämisen suhteen verrattavissa kaneihin. Vaikka monet matelijat ovat lähtökohtaisesti itse saalistavia eläimiä niin koiraan nähden ne ovat kuitenkin saaliseläimen asemassa ja niiden reaktiot ovat myös sen mukaisia. Matelijat ovat niin vähä eleisiä, että koiran on lähes mahdotonta oppia tunnistamaan niiden varoittavia eleitä ja oppia reagoimaan niihin samoin kuin kissan varoittaviin eleisiin. Jotkut matelijat saattavat myös käyttäytyä uhattuina hyökkäävästi ja suorastaan aggressiivisesti koiraa kohtaan, jolloin koiran normaali reaktio on puolustaa itseään hyökkäämällä matelijan kimppuun huonoin seurauksin.

 

Lemmikkilintuihin pätevät samat asiat kuin kaneihin ja muihin pienikokoisiin saaliseläin taustan omaaviin lemmikkeihin. Pienimpiä lintuja voidaan pitää häkeissä suojassa koiralta tai niitä voidaan päästää lentämään vapaana silloin, kun koira on eri tilassa. Häkissä tai isoissa aviaarioissa eläviin lintuihin puolanvinttikoira oppii yleensä suhtautumaan samoin kuin jyrsijöin tai matelijoihin terraarioissa sekä televisiossa liikkuviin eläimiin. Niiden touhuja saatetaan seurata kiinnostuneena, mutta koira oppii nopeasti, että niitä on turha yrittää jahdata. Isommat linnut vaativat valtavasti tilaa, kuten kanitkin, eivätkä sovi pelkästään häkki eläimiksi. Niiden pitäminen riskittömästi puolanvinttikoiran kanssa onnistuu vain kun linnuille on eristetty oma turvallinen tila ja koira pääsee samaan tilaan vain korkeintaan kytkettynä tai tiukasti vahdittuna kuonokopan kanssa.

 

Ulkona pidettäviin pieniin eläimiin kuten kanoihin, ulkokaneihin yms. pätevät myöskin samat seikat kuin sisällä elävien vastaavien eläinten kohdalla. Vapaana samalla pihalla en suosittele pitämään mitään pieneläimiä yhdessä puolanvinttikoiran kanssa. Omassa aitauksessaan tai häkissään pihalla oleviin eläimiin puolanvinttikoira tottuu yleensä samoin kuin sisälläkin vastaavissa tiloissa oleviin. Pienten eläinten vapaana ulkoilut kannattaa suorittaa silloin, kun puolanvinttikoira on suljettuna sisälle tai korkeintaan on pihalla kytkettynä ja tarkasti vahdittuna. Isompiin ulkona pidettäviin eläimiin, kuten lampaisiin, lehmiin ja hevosiin puolanvinttikoirat yleensä suhtautuvat hyvin suopeasti mikäli ne ovat niihin päässeet nuoresta asti tutustumaan. Näiden eläinten saaliseläimille tyypilliset reaktiot eivät ole yleensä yhtä nopeita ja äkkinäisiä kuin esimerkiksi kaneilla ja muilla pieneläimillä, jolloin ne eivät samalla tavoin aktivoi puolanvinttikoiran saalisviettiä sekä nämä eläimet pyrkivät myös puolustamaan itseään erilaisin elein, joka tekee näistä koiran silmissä enemmän kissaan verrattavia eläimiä.