KILPAILEVAN PUOLANVINTTIKOIRAN VUOSI
Kirjoittanut Jere Pitkänen, Highintensity's Kennel v. 2022

kausi.jpg

Suomessa koirien kilpailukausi on varsin lyhyt ja intensiivinen, sillä lyhyen kesän sekä kevään ja syksyn huonojen kelien ja valon vähyyden takia kisoja pystytään järjestämään vain toukokuun alusta lokakuun loppuun. Maaliskuussa järjestetään mahdollisuuksien mukaan myös perinteiset talvimaastot, mutta monina vuosina talvimaastoja ei pystytä järjestämään haastavien keli olosuhteiden takia ja vaikka järjestettäisiin niin en suosittele kyseistä kilpailua etenkään nuorille kokemattomille koirille, joilla vielä kehon hallintakin saattaa olla puutteellinen. Talvimaastoissa ei voi koskaan tietää millaiset olosuhteet radalla sinä päivänä on, eli onko rata esimerkiksi liukas jään, mudan tai märkyyden takia vai onko radalla metri lunta, jossa koirien on hyvin raskasta edetä ja viehe saattaa hukkua lumi vallien taakse. Myös kerhojen rata- ja maastojuoksutreenejä järjestetään yleensä vain touko-lokakuussa. Itse tähtään vuosi kierron siis siihen, että koirat olisivat hyvässä kisakunnossa toukokuun alussa, kun kilpailukausi alkaa.

Peruskuntokausi: Tammikuu - Huhtikuu

Tammikuussa aloitellaan peruskuntokautta. Peruskuntokausi on tärkein sekä omistajan kannalta vaativin osuus kilpailevan koiran kanssa. Kunnollista peruskunnon rakennusta ei voi laiminlyödä, jos haluaa koiran juoksevan hyvin kisoissa ja säilyvän terveenä. Puutteellisessa kunnossa juokseva koira saa kilpaillessaan herkästi erilaisia rasitusvammoja sekä sen lihakset menevät herkästi hapoille, jolloin koira kokee voimakasta kipua ja saattaa tämän takia keskeyttää juoksemisen, ja pahimmillaan saa jopa kivusta niin voimakkaat traumat, ettei uskalla enää jatkossa juosta kunnolla.

 

Ensin aletaan juoksuttaa koiraa vapaana useamman kerran viikossa, jolla nostetaan koiran rajoissa vähitellen kuntoa lepokauden ns. nolla kunnosta normaaliin peruskuntoon. Alussa koirat eivät välttämättä jaksa juosta vapaana kuin pieniä pyrähdyksiä, mutta pikkuhiljaa kunnon kasvaessa myös niiden into juoksemista kohtaan lisääntyy ja ne alkavat juosta yhä enemmän vapaaehtoisesti, joka taas lisää peruskuntoa entisestään. Nuoret koirat yleensä vielä juoksevat ja leikkivät paljon itsenäisesti myös lepokauden aikana, jolloin ne eivät pääse levahtamaan ihan sohvaperuna kuntoon, ja omistajan työ peruskuntokauden alussa helpottuu. Tässä peruskuntokauden alussa ei yleensä vielä ole tarvetta tehdä juurikaan muutoksia koiran normaaliin ruokavalioon, mutta koiran lihavuuskuntoa pidetään silmällä ja tarvittaessa lisätään ruokamäärää. Kannattaa huomata, ettei koiraa kannata liikuttaa täydellä mahalla eikä ruokkia heti raskaan treenin jälkeen. Vähintään pari tuntia kannattaa pitää ruokailun ja liikunnan välillä.

 

Vähitellen kevään edetessä peruskunto treeniin lisätään vapaana juoksemisen lisäksi enemmän kestävyyttä ja monipuolista lihaksiston kehitystä parantavaa liikuntaa, kuten pitkiä ravilenkkejä polkupyörän kanssa, veto treeniä esimerkiksi potkukelkan kanssa tai jollain painolla. Myös uiminen, mäkijuoksu ja umpihangessa juokseminen ovat tehokasta treeniä peruskuntokaudella. Mitä monipuolisempaa liikunta on, sen parempi. Kestävyys treenissä ravi on tehokkain askelmuoto koiralle esimerkiksi pyöräillessä ja siksi kestävyys lenkkien tulisikin tapahtua pääsääntöisesti ravissa, mutta myös eri pituisia nopeamman sprintin pyrähdyksiä olisi hyvä sisällyttää lenkkien lomaan.

 

Kuitenkin tulee muistaa aina myös levon tärkeys. Sopiva määrä raskasta liikuntaa peruskuntokaudella on enimmillään 4-5 päivänä viikossa. Paras olisi kun lepopäivät asettuisivat treeni päivien väleihin, eikä esimerkiksi niin, että 5 päivää peräkkäin raskasta treeniä ja sitten 2 päivää peräkkäin täys levossa. Peruskuntokauden edetessä treenin vaativuutta lisätään vähitellen pelkästä vapaana koiran omaan tahtiin juoksentelusta edeten lopulta esimerkiksi pitkiin pyörälenkkeihin ravissa, vedätykseen painojen kanssa yms. Lepopäiviä täytyy kuitenkin olla reilusti, että koiran elimistö saa palautua, eikä mene ns. ylikuntoon ja koko ajan kannattaa seurata myös koiraa ja varsinkin normaalia heikommin suoritettu treeni vaatii aina seuraavan päivän lepoa.

 

Treenin muuttuessa raskaammaksi ja enemmän kestävyys painotteiseksi, kannattaa myös koiran ruokavaliota alkaa tässä kohtaa säätää enemmän energiaa ja eläinproteiinia sisältäväksi. Raskaassa treenissä olevalle ja kisaavalle koiralle ruokavalion olisi paras sisältää jossain määrin myös oikeaa lihaa, joko 50/50 mallilla puolet lihaa ja puolet nappulaa tai sitten pelkkänä raakaruokintana. Voimakkaasti luupainotteinen barf ruokavalio ei kuitenkaan sovi kilpailevalle koiralle huonon sulavuuden takia ja kehnojen ravintoarvojen takia, joten kannattaa suosia lihoja, joissa ei ole mukana luuta eikä rustoa. Tässä kohtaa viimeistään kannattaa myös tarkastaa, että koiran ruokavalio sisältää riittävästi erityisesti sinkkiä, Dvitamiinia ja A-vitamiinia. Hyviä valmisteita löytyy esimerkiksi ProBalanssin valikoimista. A-vitamiinia on helpointa antaa maksan muodossa tuoreena tai kuivattuna. Treenipäivien ruokaan voi myös lisätä elektrolyytteja, jotka auttavat elimistön palautumisessa ja elektrolyytti varastojen täydentämisessä taas rasituksen jälkeen. Kannattaa valita elektrolyytti valmiste, joka ei sisällä älyttömästi nopeita hiilihydraatteja, kuitenkin pientä määrää hiilihydraattia tarvitaan solu aineenvaihdunnan toimintaan, jotta elektrolyytit myös imeytyisivät elimistön soluihin. Oleellisimpia elektrolyytteja ja hivenainaita ovat natrium, kalium, bikarbonaatti, kalsium ja magnesium, joita aktiivisesti treenaavan ja kilpailevan koiran tulisi saada lisänä suoritusten jälkeen.

 

Erityisesti kevättä kohti mentäessä aletaan koiralle ottaa kestävyysliikunnan lomaan yhä enemmän myös sprinttimatkoja, joissa koira pääsee juoksemaan täysiä. Ennen treeni kauden alkua sprinttejä voidaan toteuttaa esimerkiksi pyörälenkeillä ravin välissä, palloa noutamalla, kutsumalla koiraa ihmiseltä toiselle, vapaana mönkijän/moottorikelkan perässä juosten tai kotitekoisella vieheellä vedättäen. Sprinttimatkojen pituutta lisätään vähitellen alkaen noin 50 metrin pikapyrähdyksistä ja edeten vähintään 500 metrin juoksuihin. Puolanvinttikoirien radalla pääsääntöisesti juoksema kilpailumatka on 480 m, joka koiran pitäisi jaksaa juosta helposti väsymättä, kun kilpailukausi alkaa. Maastokilpailuissa radan pituus voi olla jopa kilometrin ja siihen sisältyy usein myös runsaasti maaston vaihteluita.

 

Mahdollisuuksien mukaan olisi hyvä saada koiralle vähintään yksi treenijuoksu radalla tai maastossa ennen ensimmäistä kilpailua. Etenkin nuorelle kokemattomammalle koiralle tämä on erittäin tärkeää ja, jos treeniä ei ole mahdollista saada ennen toukokuuta niin kannattaa ensimmäisiä kilpailuja viivyttää sen verran, että saat käytyä koiran kanssa treeneissä edes kerran. Jos treeneihin on mahdollista päästä keväällä ennen kisoja niin nuorelle koiralle useampikin treenijuoksu olisi hyvä. Vanhemmallekin koiralle muistuttelu talven jälkeen tekee hyvää, mutta kokeneelle koiralle se ei ole välttämätöntä, kun se on kerran oppinut ajamaan hyvin viehettä. Liika treeni maastossa myös saattaa opettaa vanhemman koiran nopeasti oikomaan liikaa kilpailuissa. Radalla samanlaista vaaraa ei ole vaan myös vanhemmalle koiralle treenaaminen tekee vain hyvää ja treenaaminen radalla taas opettaa koiraa saamaan nopeamman lähdön ja löytämään aina vain parempia ajolinjoja, jolloin sen juoksu aika myös paranee.

 

Etenkin keväällä ennen kilpailukauden alkua on tärkeää myös huoltaa koiran lihaksisto, nivelet ja lihaskalvot kuntoon mahdollisten jumien ja mikrotraumojen varalta. Vaikket olisi itse huomannut koirassa ongelmia niin tarkistus ei koskaan tee huonoa, ja mieluummin hoitaa mahdolliset jumit jo ennen kuin ne alkavat vaikuttaa koiran liikkeeseen. Itse käytän koirani osteopaatilla tarkastettavana heti peruskuntokauden alussa ja, jos silloin koirassa on jotain selkeää hoidettavaa niin kevään aikana on hyvää aikaa hoitaa koira tarvittaessa useammankin kerran, että se olisi täydessä tikissä, kun kilpailukausi alkaa. Osteopaatti käsittelee koiran kehoa hyvin kokonaisvaltaisesti ja huomaa hyvin erilaiset kehon jännitykset ja epätasapainot ja pystyy vaikuttamaan niihin lempein hoitokeinoin. Aralle koiralle usein osteopatia on miellyttävämpi hoitomuoto kuin esimerkiksi perinteinen lihaksia voimakkaasti muokkaava hieronta. Osteopaatin lisäksi koira olisi hyvä käyttää myös hierojalla ainakin kerran keväällä, tarvittaessa useamminkin. Hieroja aukoo enemmän nimenomaan lihasten jumi tiloja ja purkaa lihasten jännitystä. Osa hierojista hoitaa myös lihaskalvoja ja saattaa käyttää myös laseria lihasten hoitamiseen. Jos koira loukkaa itsensä esimerkiksi vapaana juostessa niin kehonhuollon merkitys ennen kilpailukautta korostuu entisestään. Mahdollisten loukkaantumisten jälkeen myös fysioterapeutilla käyminen kannattaa, jotta häneltä saa parhaat ohjeet koiran kuntouttamiseen. Fysioterapeutti jumppaa koiraa ja antaa ohjeet, millä jumppa liikkeillä tai asentojen korjauksilla koira saadaan kuntoutumaan ja liikkumaan paremmin. Fysioterapeutti ei kuitenkaan suoranaisesti hoida koiraa, joten lihasjumeista tai muista kehon jännitystiloista kärsivän koiran kanssa pitää kääntyä aina myös muiden asiantuntijoiden puoleen. Paras hoitovaste saadaan aikaan silloin, kun käytetään koiran tarpeista riippuen kokoelmaa erilaisia asiantuntijoita, joista jokainen hoitaa koiran kehon eri osa alueita.

 

Kilpailukausi: Toukokuu – Lokakuu

Suomessa järjestetään yleensä kevään ensimmäiset rata- ja maastojuoksukilpailut vappuna eli huhtitoukokuun vaihteessa, jos aiemmin mainittuja Talvimaastoja maaliskuussa ei lasketa. Suomen Vinttikoiraliiton (SVKL) internet sivuilta www.suomenvinttikoiraliitto.fi löytyy lisätietoa kilpailuista ja niiden ajankohtaisista säännöistä, sekä linkki vinttikoirien kilpailutietojärjestelmään, josta löytyy myös kilpailukalenteri. Kilpailukalenteri julkaistaan yleensä tammikuussa. Kilpailukalenterista löytyvät kaikki kauden rata-, maastoja ajuejuoksukilpailut, niiden paikkakunta, järjestämispäivä, ilmoittautumistiedot yms. Kilpailun tarkka sijainti selviää yleensä kilpailukirjeestä, järjestävän kerhon sivuilta tai kilpailun Facebook tapahtumasta.

 

Yleensä myös kerhojen järjestämät rata- ja maastotreenit alkavat vasta toukokuussa samaan aikaan kilpailukauden kanssa Suomen pitkästä keväästä johtuen. Etenkin nuorien koirien kanssa olisi hyvä saada keväällä vielä treenattua ennen oikeita kilpailuita, joten joskus kilpailukauden aloittamista saattaa joutua lykkäämään myöhemmälle. Treeneihin, joissa koira juoksee vieheen perässä kokonaisen kierroksen radalla tai maastossa, kuuluu suhtautua kuten oikeisiinkin kilpailuihin, kun mietitään koiran lepoa, lämmittelyä, palautumista yms. Treenit ovatkin hyvä paikka harjoitella etukäteen kilpailurutiineja koiran kanssa.

 

Kilpailukauden aikana erillinen peruskuntotreeni lopetetaan. Mikäli koira ei ole riittävässä kunnossa vielä toukokuun alussa niin silloin peruskuntokautta jatketaan vielä ja viivytetään kilpailukauden aloitusta kyseisen koiran osalta. Koskaan ei saa viedä puolikuntoista koiraa kilpailuun vain omistajan malttamattomuuden tähden. Jos peruskuntokausi on sujunut suunnitellusti ja koira on hyvässä kunnossa toukokuun alussa, niin aloitetaan kilpailukausi, jolloin ei peruskuntotreeniä ei enää tehdä.

 

Kilpailukauden alkaessa osalla koirista voidaan joutua vähentämään ruoan energiamäärää verrattuna peruskuntokauden kiivaamman treenin vaiheeseen, että koira ei pääse lihomaan. Koiran tulisi kilpailukaudella olla kuivassa kunnossa, jolloin kylkiluut saavat kuultaa, mutta lihaksien tulee olla kuitenkin hyvässä kunnossa, liian vähäinen ruokamäärä ja etenkin liian alhainen proteiinin saanti heikentää lihasten kehitystä. Kilpailukaudella koira ei kuluta energiaa ihan yhtä paljoa kuin aktiivisessa kestävyystreenissä, mutta kuitenkin enemmän kuin lepokaudella. Kilpailukaudella on tärkeää, että ruokavalio sisältää runsaasti eläinproteiinia ja että ruoka on hyvin sulavaa. Erityisesti luuta ja rustoa kannattaa välttää, koska nämä saattavat jäädä sulamattomina pidemmäksi aikaa vatsalaukkuun ja hankaloittaa koiran venymistä äärisuorituksiin kilpailuissa. Erityisesti jos koira on huono juomaan, kannattaa koiran ruokaan lisätä kilpailukaudella myös vettä, jotta sen elimistö pysyisi kunnolla nesteytettynä. Jo aiemmin tarkastettujen sinkin, D-vitamiinin ja A-vitamiinin määrien lisäksi näiden määriä voidaan kilpailukaudella vielä hiukan nostaa palautumisen tehostamiseksi. Lisäksi ruokavalioon voidaan lisätä myös B-, E- ja C-vitamiineja sekä magnesiumia ja beta-alaniinia lisäämään elimistön palautumista rasituksesta. Beta-Alaniini lisää maitohappojen puskurointikykyä lihaksissa. Kilpailu- ja treeni päivinä kannattaa antaa edelleen elektrolyyttilisää.

 

Itse ruokin koirat kilpailukaudella vallan kerran päivässä, joka helpottaa huomattavasti kilpailukoirien ruokinnan aikatauluttamista kisapäivinä, kun koirat ovat muutenkin tottuneet vain yhteen ruokinta kertaan. Normaali ruoka annostarjotaan koiralle kilpailua edeltävänä iltana, aamulla koiralle voidaan etenkin kuumina päivinä juottaa maustettua vettä, mutta kiinteää ruokaa koiralle ei tulisi antaa kilpailupäivänä ennen suorituksia. Jos kilpailussa on alkuerä ja finaali niin alkuerän jälkeen koira jäähdytellään hyvin, vähintään 15min kävelyä, kunnes pulssi on tasaantunut, ja sitten koiralle kannattaa antaa hyvänmakuista palautusjuomaa, jossa olisi mukana rasvaa, elektrolyytteja, beta-alaniinia ja mahdollisesti myös magnesiumia sekä C-, B- ja E-vitamiineja. Alkuerän ja finaalin välissä ei koskaan anneta koiralle kiinteää ruokaa.

 

Palautusjuomassa ei kuitenkaan saisi olla runsaasti nopeita hiilihydraatteja, koska nämä lisäävät sitten lihasvaurioiden riskiä finaalissa. Valmiissa palautusjuomissa ei ole oikein tähän tarkoitukseen täydellisiä valmisteita olemassa, sillä joko niissä on runsaasti nopeita hiilihydraatteja kuten maltoa tai jos niitä ei ole ja palautusjuoma on rasvapohjainen ja muuten hyvä niin siihen ei ole lisätty kuitenkaan koiran tarvitsemia elektrolyytteja. Itse olen käyttänyt palautusjuoman pohjana joko valmista rasvapohjaista palautusjuomaa (esim. Belcando Instant Energy) tai tehnyt kananmunasta, öljystä ja vedestä pohjan, joista kumpaankin olen sitten lisännyt tarvittavan määrän elektrolyytteja, hivenaineita, beta-alaniinia, sekä tarvittavia vitamiineja. Palautusjuoman tärkein tehtävä on nesteyttää koiraa sekä palauttaa sen energia ja elektrolyytti varastoja sekä auttaa rasituksesta palautumisessa.

 

Finaalin jälkeen koira jäähdytellään taas kunnolla ja sille annetaan samaa palautusjuomaa. Noin parin tunnin päästä viimeisestä suorituksesta koiralle voi antaa jonkun pienen palauttavan helposti sulavan välipalan. Tässä kohtaa koiran ruoansulatus alkaa taas toimia ja välipala auttaa kunnollisen palautumisen käynnistymisessä. Itse annan koirille tässä kohtaa yleensä pienen määrän jotain märkäruokaa nesteen kera, sekä kaadan joukkoon mahdolliset palautusjuoman jämät. Illalla tai seuraavana aamuna koirien kanssa tehdään verryttelevä kevyt lenkki, joka auttaa maitohappojen liikkeelle lähtemisessä. Koirat saavat kilpailupäivän iltana taas normaalin annoksen ruokaa lisättynä vielä pienellä määrällä elektrolyytteja. Seuraavat kaksi päivää pidetään lepopäivinä, jotta elimistö saa palautua kunnolla ja tämän jälkeen voidaan taas aloittaa rauhallinen lenkkeily, mutta raskasta liikuntaa tulee välttää viikko kilpailun jälkeen.

 

Viimeistään kilpailukauden alussa tulee suunnitella koiralle oma yksilöllinen kilpailukalenteri sen mukaan mihin kilpailuihin koiran haluaa ilmoittaa, mihin sen on mahdollisuus päästä, tarvitseeko joihinkin kilpailuihin olla hyväksyttyjä tuloksia etukäteen ja millaisiin kilpailuihin haluaa koiran kanssa panostaa. Usein esimerkiksi rata- ja maastokilpailut saattavat olla samalla viikolla ja myös mahdolliset muut harrasteet, kuten näyttelyt, tulee ottaa myös huomioon kilpailukalenteria suunnitelmissa. Koskaan ei kannata olla koiralle stressaavaa tai muuten raskasta päivää juoksukilpailua edeltävänä päivänä, koska myös henkinen rasitus vaikuttaa heti koiran suoritukseen myös juoksukilpailuissa. Siksi koiraa ei kannata ilmoittaa näyttelyyn lauantaille ja kilpailuun sunnuntaille ja toisin päinkin kannattaa käyttää harkintaa onko koiralle liian raskasta olla ensin juoksukilpailussa ja seuraavana päivänä näyttelyssä. Näin päin se ei kuitenkaan ole täysin pois suljettu vaihtoehto, mutta koira saattaa olla väsynyt ja liikkua haluttoman näköisesti näyttelyssä kilpailupäivän jälkeen.

 

Kilpailut tulee valita niin, että koiralla korkeintaan yksi kilpailu tai yhdet treenit viikossa eli jos koira on menossa viikonloppuna kilpailuihin niin sitä ei voi viedä samalla viikolla myös arki-illan kilpailuun tai treeneihin. Peräkkäisinä viikonloppuina voi olla kilpailu, mutta suositeltavaa ei ole koko kautta käydä kilpailuissa joka viikonloppu vaan välillä olisi hyvä olla myös vapaita viikkoja, jolloin ei olisi ollenkaan kilpailuja eikä treenejäkään. Tällaisilla vapaa viikoilla koira voi kuitenkin käydä omaksi ilokseen vapaana juoksemassa ja liikkua oma ehtoisesti ilman painostusta jos se haluaa. Kilpailuviikoilla myös runsasta vapaana rallittelua kannattaa välttää, että koiralla olisi mahdollisimman paljon energiaa kilpailupäivänä eli jos on kaksi kilpailua peräkkäisinä viikonloppuina niin koira kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan kevyellä liikunnalla kilpailujen välillä. Etenkin nuorelle koiralle on parempi, että kisoja on harvemmin ja se saa vapaaviikkoinaan liikkua ja touhuta vapaana sekä ihan vain levätä. Aikuiselle ja kokeneellekin koiralle vapaaviikot välillä tekevät hyvää ja ne ovat samalla myös hyviä tilaisuuksia tehdä kehonhuoltoja kuten hieronta, koska hieronnan ja kilpailun/treenin välillä pitäisi olla vähintään muutama lepopäivä.

 

Jossain sopivassa kohtaa kilpailujen välissä kannattaa myös tehdä koiralle välitarkistuksia hierojalla/osteopaatilla, koska raskas kisaaminen aiheuttaa aina koiran kehoon pieniä jännitteitä, joita on hyvä avata ennen kuin ne pahentuvat. Mieluummin hoitaa koiran ennakoivasti kuin vasta sitten kun se jo selkeästi oireilee. Kannattaa kuitenkin muistaa, että osteopaatin/hierojan sekä kilpailun/treenin välillä pitää aina olla muutama lepopäivä eli sopiva väli kehonhuollolle on sellainen, kun on vapaaviikkoja kilpailuista ja treeneistä. Jos koira kaatuu tai muuten loukkaantuu kisoissa, niin silloin koira tulisi aina käyttää osteopaatilla tai hierojalla tarkistuksessa jumien ja jännitteiden varalta, vaikka koira ei olisikaan varsinaisen eläinlääkärin hoidon tarpeessa.

 

Lepokausi: Marraskuu – Joulukuu

Suomessa viimeiset juoksukilpailut ja -treenit järjestetään yleensä lokakuun lopulla, koska tällöin valon vähyys sekä usein myös lisääntyvät sateet ja kylmyys alkavat aiheuttaa ongelmia. Lepokausi alkaa, kun kisat ja treenit lopetetaan eli, jos et aio osallistua koiran kanssa kauden viimeisiin kilpailuihin niin lepokausi voi olla pidempikin kuin kaksi kuukautta. Lepokaudella koiralle on annettava aikaa levätä ja palautua kunnolla kisakauden rasituksista. Itse aloitan yleensä lepokauden käyttämällä kaikki koirat osteopaatilla ja hierojalla, tarvittaessa hoidatan koiria useammankin kerran, jos jumeja tai jännitteitä löytyy. Kunnollisen kehonhuollon jälkeen koiran elimistö pääsee kunnolla rentoutumaan ja palautumaan kilpailukauden jäljiltä, eikä kehoon jää mitään palautumista haittaavia jumeja tai jännityksiä.

 

Vaikka lepokausi on tarkoitettukin ensisijaisesti lepäämiselle ja koiran palautumiselle intensiivisen kilpailukauden jälkeen niin sen ei tarvitse kuitenkaan tarvitse tarkoittaa täyttä lepoa pelkästään maaten ilman liikuntaa. On koirasta ja omistajasta kiinni miten lepokauden haluaa viettää. Kaikki koirat eivät jaksa vain maata montaa kuukautta ja jotkut omistajatkin haluavat harrastaa ympäri vuoden. Levon lisäksi hyvää lepokauden ajanvietettä ovat siis myös esimerkiksi vapaana juokseminen, leikkiminen ja enemmän päätä kuin kehoa kuluttavat harrasteet kuten rally-toko, jäljestäminen yms.

 

Tärkeintä lepokaudessa itselleni on ainakin rentoutuminen, kun ei ole ”pakko” mennä mihinkään juoksuttamaan tai treenaamaan koiraa säässä kuin säässä vaan voi vapaasti ilman tunnon tuskia jäädä sohvalle makaamaan koirat kainalossa. Ja voi mennä sitten itsensä ja koirien mielenvirkistykseksi metsään kävelylle juuri silloin kun itsestä hyvältä tuntuu. Eikä ole aina ihan niin justiinsa saavatko koirat millilleen kaikki oikeat aminohapot ja mineraalit joka päivä vaan välillä voi mennä rennosti pelkällä nappulalla. Lepokaudella muutenkin ruokavalion energiapitoisuutta kannattaa laskea huomattavasti kilpailukauteen verrattuna ja myös eläinproteiinin määrän lasku ruokavaliossa ei lepokaudella ole niin haitallista.