SOPIIKO PUOLANVINTTIKOIRA KAUPUNKIIN?

Kirjoittanut Jere Pitkänen, Highintensity's Kennel v. 2021

Kun ihminen pohdiskelee seuraavan koiran hankkimista ja miettii minkä koiran hankkisi, tulee hän usein ensimmäisenä miettineeksi, että millainen koira heille sopisi. Tai ainakin sen tulisi olla ensimmäisenä mielessä, sillä kyllähän koira tulee olemaan perheenjäsen seuraavien jopa 15 vuoden ajan, joten on tärkeää valita perheeseen juuri sellainen koira, joka sopii perheeseen ja täyttää kaikkien perheenjäsenten toiveet siitä millainen koiran pitäisi olla. Koirarotuja on satoja ja niissä kaikissa on omia piirteitään ja kaikki rodut eivät sovi kaikille. On siis tärkeää ottaa selvää haaveillusta rodusta etukäteen ja selvittää tarkoin olisiko tuon rodun koira sellainen, joka itselle sopii ja voiko itse tarjota koiralle oikeanlaiset olosuhteet hyvään elämään. Tässä yritänkin vastata mahdollisimman kattavasti kysymyksiin koskien puolanvinttikoiraa lemmikkinä kaupunki olosuhteissa.

Puolanvinttikoira on pohjimmiltaan hyvin sopeutuvainen koira ja isosta koostaan huolimatta ne myös menevät yllättävänkin pieneen tilaan. Jos puolanvinttikoira otetaan pentuna niin se yleensä sopeutuu helposti ihan mihin tahansa asuinmuotoon aina isosta maatilasta pieneen kerrostalo asuntoon kaupungin keskustassa. Pentu oppii nopeasti uudessa asuin ympäristössään vaadittavat taidot ja käyttäytymismallit, vaikka asuinmuoto olisi täysin päinvastainen kuin kasvattajalla. Aikuisen kodinvaihtajan kanssa sopeutuminen kerrostalo- ja kaupunki elämään saattaa olla haastavampaa, jos koiralla ei ole ennestään lainkaan kokemusta sen tyylisestä elämästä. Kaupungissa on kuitenkin paljon täysin maaseudulla asuneelle koiralle uusia asioita kuten äänekkäät auto paljoudet, valtavat ihmisjoukot, naapureiden äänet, erilaisilla alustoilla ja rappusissa kulkeminen sekä kulkeminen julkisissa liikennevälineissä näin esimerkiksi. Myös jatkuvasti vapaana olemaan tottuneelle koiralle tarpeiden tekeminen hihnassa pienelle nurmikko läntille saattaa olla varsinkin alkuun outoa. Pentu tottuu uusiin ympäristöihin, hihnalenkkeilyyn ja hihnassa tarpeiden tekemiseen nopeasti vaikkei niitä olisi kasvattajalla erikseen opeteltukaan, mutta aikuiselle koiralle nämä saattavat olla joskus haastavampia.


Kaupunki olosuhteissa myös koiran vapaaksi päästäminen ei ole yleensä yhtä helppoa kuin maaseudulla ja puolanvinttikoira, kuten muutkin vinttikoirat, kaipaa myös vapaana juoksemista ollakseen onnellinen. Etenkin nuorelle kasvavalle koiralle vapaana liikkuminen on tärkeää sekä normaalin kasvun tukemiseksi, että myös koiran energian oikeisiin asioihin kanavoimisen kannalta. Nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että puolanvinttikoira aikuistuu henkisesti vasta noin 2 vuoden iässä, joskus jopa myöhemminkin, ja siihen asti koira tarvitsee vapaana juoksemista tai muuta väsyttävää aktivointia vähintään pari kolme kertaa viikossa tai muuten nuori koira keksii tekemistä itse ja se ei aina ole omistajaa miellyttävää. Kuitenkaan pentua ei kannata totuttaa pienenä jatkuvaan aktivointiin, jos et voi taata sitä sille myös teini-iässä. Kannattaa opettaa pentu myös rauhoittumaan.

 

Kaupunkiin puolanvinttikoiraa harkitsevan tulee siis tarkoin miettiä omia mahdollisuuksiaan ja jaksamistaan tarjota nuorelle koiralle tarpeeksi joko vapaana juoksemista tai muuta aktivointia. Koirapuistossa juokseminenkin riittää kyllä hyvin, etenkin jos sinne saa sovittua treffejä myös muiden leikkisien vinttikoirien kanssa. Yksinään kaikki puolanvinttikoirat eivät välttämättä innostu puistossa juoksemaan vaan vaativat sinne sopivaa leikki seuraa. Monet kaupungissa asuvat puolanvinttikoirien omistajat käyvät syrjäisemmillä seuduilla esimerkiksi luvallisissa koirametsissä juoksuttamassa koiriaan, mutta tällaisiin paikkoihin ei läheskään aina pääse vain julkisia kulkuvälineitä käyttämällä. Tarpeeksi vapaana juoksemaan päässyt tai riittävästi aivotyöskentelyä saanut puolanvinttikoira on yleensä sisällä hyvin rauhallinen ja lähinnä viettää sisällä olo aikansa sohvalla tai omalla pedillään nukkuen, eivätkä ne siis juuri vaadi sisällä tilaa, jos vain aktivointi asunnon ulkopuolella on riittävää. Aikuistuttuaan puolanvinttikoirat rauhoittuvat entisestään ja aikuinen puolanvinttikoira pärjää hyvin myös pelkästään rauhallisilla hihnalenkeillä ja satunnaisella muulla aktivoinnilla, vaikka ne ovatkin aina valmiita myös mukaan touhuamaan omistajansa kanssa.


Jos tähtäät puolanvinttikoiran kanssa rata- tai maastojuoksukisoihin niin silloin kannattaa entistä tarkemmin miettiä omaa jaksamistaan ja mahdollisuuksiaan tarjota koiralle riittävästi liikuntaa kisakunnon ylläpitämiseksi kaupunki olosuhteissa. Etenkin aikuistuessaan monet puolanvinttikoirat laiskistuvat, eivätkä enää samalla tavalla juokse vain omaksi ilokseen esimerkiksi koirapuistossa, jolloin korostuu entisestään omistajan rooli kisakunnon ylläpitämisessä. Tällöin hyviä vaihtoehtoja koiran liikuttamiseen voivat olla esimerkiksi polkupyöräily tai uittaminen. Kaikki puolanvinttikoirat eivät tosin nauti vedestä, monet kyllä kahlailevat, mutta eivät varsinaisesti ui. Uimamaistereitakin toki löytyy. Kannattaa siis jo koiraa hankkiessa miettiä, että jos tavoitteena on kilpailla koiran kanssa niin miten pystyt ja jaksat liikuttaa koiraa riittävästi myös, jos siitä tuleekin aikuistuttuaan laiska sohvaperuna, joka ei liiku vapaaehtoisesti kuin ruokakupille.

Vahtivietti kaupungissa

Jos ihmiset ovat harkitsemassa puolanvinttikoiraa kaupunkiin, he yleensä ensimmäisenä kysyvät rodun vahtivietistä. Puolanvinttikoiran vahtivietistä puhutaan paljon ja siksi se varmaan tulee ensimmäisenä mieleen rodusta puhuttaessa. Variaatiota rodun sisällä on paljon niin vahtivietin kuin monien muidenkin asioiden suhteen ja parhaiten saat tietoa kysymällä asiasta nimenomaan harkitsemasi pennun kasvattajalta. Vanhempien ja lähisuvun käyttäytymisestä saa paljon viitteitä siihen millaista käyttäytymistä voi olettaa myös pennulta aikuisena.

 

Kuitenkin yleensä puolanvinttikoirat sopeutuvat kerrostalo ja rivitalo asumiseen äärimmäisen hyvin, sillä perinteisesti vahtiviettinenkään puolanvinttikoira ei juurikaan reagoi esimerkiksi naapuri asunnoista tai rappukäytävästä kuuluviin ääniin. Koirat osaavat yleensä hyvin suodattaa kaiken asunnon ulkopuolisen äänen pois eivätkä reagoi niihin mitenkään. Puolanvinttikoiralle on tyypillistä, että se rajaa itselleen tietyn ”reviirin”, jota se vartioi ja tämän reviirin ulkopuolella tapahtuva liikehdintä ei herätä juurikaan niiden mielenkiintoa. ”Reviirikseen” puolanvinttikoira käsittää yleensä oman asunnon, kotipihan, auton, näyttelyhäkin tai muun vastaavan rajatun alueen minkä koira kokee omakseen. Kerrostalo asumiseen tottunut puolanvinttikoira eristää yleensä rappukäytävän ja kerrostalon piha alueen oman ”reviirinsä” ulkopuolelle, jolloin se ei koe tarvetta vahtia niissä tapahtuvaa liikehdintää eikä myöskään ilmoittaa niistä omistajalle. Naapureiden touhujen seuraaminen esimerkiksi parvekkeelta tai takapihalta on sen sijaan puolanvinttikoiralle hyvin viihdyttävää ajanvietettä, mutta vahtimista siihen ei yleensä kohdisteta tai korkeintaan ilmoitetaan kulkijoista kumealla haukahduksella omistajalle ja hiljennytään sitten nopeasti omistajan kehoituksesta. Asuntoon sisälle tai omakotitalossa omalle rajatulle pihalle tulijoista puolanvinttikoira kyllä sitten ilmoittaa yleensä kuuluvalla äänellä omistajalleen.

Suhtautuminen vieraisiin ihmisiin

Jos koiran ”reviirille” tulee vieras ihminen, niin vahtiviettisen puolanvinttikoiran pyrkimys on yleensä ensimmäisenä estää ”tunkeilijaa” tulemasta alueelleen. Koira saattaa haukkua, näyttää hampaitaan ja pyrkiä kehollaan estämään tulijan pääsyn esimerkiksi oven tai portin sisäpuolelle. Koskaan vahtiviettinenkään puolanvinttikoira ei saa hyökätä tulijan kimppuun tai purra ellei tulija ole aidosti hyökkäävä koiraa tai sen omistajaa kohtaan. Puolanvinttikoira yleensä myös luonnostaan osaa lopettaa vahtimisen, kun omistaja kertoo sanoin tai eleillään, ettei tulija ole uhka ja hänet on päästettävä sisälle. Puolanvinttikoira osaa lukea erittäin hyvin omistajansa tunnetiloja sekä eleitä ja kuin taikaiskusta kotiaan sekä perhettään ensin raivokkaasti puolustanut koira rentoutuu ja päästää tulijan ohitseen. Yksilön luonteen mukaan koirasta tulee hetkessä, joko syliin puskeva ja mahdollisesti pussailevakin rakkaus pakkaus tai vierasta kohtaan välinpitämätön koira, joka yleensä laahustaa verkkaisesti takaisin lempi sohvalleen jatkamaan nokosiaan. Toiset koirat saattavat siirtyä matkan päähän tarkkailemaan tulijaa ja tämän tekemisiä sen enempää kuitenkaan asiaan enää reagoimatta.

Oman "reviirinsä" ulkopuolella puolanvinttikoira ei yleensä koe tarvetta vahtia tai puolustautua vierailta ihmisiltä. Jotkut koirat saattavat kyllä ilmoittaa omistajalle epäilyttävistä asioista, kuten epäilyttävästi liikkuvasta ihmisestä kevyellä murinalla, mutta rauhoittuvat nopeasti omistajan todetessa koiralle selkeästi, ettei tarvetta puolustamiselle ole. Taaskin puolanvinttikoira lukee hyvin voimakkaasti omistajan tunnetiloja ja reaktioita, että onko puolustautumiselle tarvetta. Monet hyvinkin vahtiviettiset puolanvinttikoirat ovat hyvinkin sosiaalisia vieraita kohtaan oman reviirinsä ulkopuolella ja moni koira, joka käyttäytyy omalle reviirilleen tulevaa vierasta kohtaan ensin aggressiivisesti, on hyvin neutraali vieraita kohtaan oman reviirin ulkopuolella esimerkiksi koiranäyttelyssä. Ideaaliluonteinen puolanvinttikoira on oman reviirinsä ulkopuolella uhkaamattomana ennemmin välinpitämätön vierasta ihmistä kohtaan ja tarvittaessa myös vieraan käsiteltävissä, vaikka se ei siitä niin nauttisikaan. Kuitenkin puolanvinttikoirista löytyy myös niin vieraita ihmisiä kohtaan aggressiivisia kuin myös yltiösosiaalisia ja syliin kiipeäviä yksilöitä. Eli jälleen kerran kannattaa selvittää millaisia luonteita harkitsemasi koiran taustalta löytyy ja miettiä sitten millaisesta yhdistelmästä koiran haluaa ottaa.

Suhtautuminen vieraisiin koiriin

Puolanvinttikoiraa kuten muitakin koiria kannattaa pienestä asti totuttaa kaikenlaisiin koiriin. Kannattaa myös heti alusta asti opetella johdonmukaisesti, miten muita koiria kohdataan. Pennun kanssa ei kannata mennä hihnassa moikkaamaan jokaista vastaantulevaa koiraa tai ihmistä, ettei pentu opi siihen, että hän voi aina niin halutessaan rynnätä kaikkien luokse. Muuten pian hihnan päässä on aikuinen, vasikan kokoinen, jokaista vastaantulevaa koiraa tai ihmistä kohti ryntäävä puolanvinttikoira. Pienestä asti kannattaa siis opettaa pennulle, että vastaantulevat koirat ja ihmiset tulee ohittaa rauhallisesti ilman että kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan. Kaupungissa, missä koiria ja ihmisiä tulee vastaan jatkuvasti, tämä on vielä tärkeämpää kuin maaseudulla. Kuitenkin puolanvinttikoira on nopea oppimaan ja pentu oppii nopeasti, miten kohtaamiset tulee tehdä, kun vain omistajalla on alusta asti jaksamista ohjata koiraa johdonmukaisesti toimimaan oikein.


Kaikki puolanvinttikoirat eivät ole aikuisena koirapuisto koiria, mutta jos koiraa pentuna ja nuorena totuttaa paljon muihin koiriin ja leikkimiseen niiden kanssa, todennäköisemmin se osaa olla muiden koirien kanssa nätisti myös aikuisena. Kannattaa huomioida myös koiraa valitessa, että kaikki puolanvinttikoira urokset eivät tule vieraiden urosten kanssa toimeen enää aikuisena eli tämä saattaa myös rajoittaa esimerkiksi koirapuistoissa käymistä koiran kanssa sen aikuistuttua. Kuitenkin myös uros aggressiiviset puolanvinttikoira urokset ovat yleensä helppoja opettaa kulkemaan muiden uroksien ohitse esimerkiksi lenkillä ja tapahtumissa. Eli vaikka koira ei vapaana tulisikaan muiden urosten kanssa toimeen niin ne yleensä kuitenkin osaavat käyttäytyä asiallisesti hihnassa paikassa missä on muita uroksia eivätkä reagoi muihin uroksiin mitenkään, ellei koiria tahallaan viedä nenätysten. Nartut yleensä tulevat paremmin toimeen saman sukupuolen koirien kanssa myös aikuisena. 

Puolanvinttikoira ainoana koirana

Usein kaupungissa etenkin pienissä kerrostalo asunnoissa asuvat ihmiset eivät halua ottaa itselleen useampaa isoa koiraa. Tai ainakin ensimmäistä koiraa mietittäessä tullaan ajatelleeksi sitä miten koira pärjäisi ainoana koirana. Puolanvinttikoirilla ei esiinny yleensä eroahdistusta, joten kunhan pentua on opetettu pienestä asti olemaan myös yksin niin se oppii sen yleensä helposti ja osaa rauhoittua nukkumaan myös ihan yksin ilman ihmisiä tai muita eläimiä. Kuitenkaan puolanvinttikoirakaan, kuten mikään muukaan koira, ei osaa luonnostaan opettamatta olla yksin, joten siihen kannattaa varautua käyttämään aikaa, kun pentu muuttaa uuteen kotiin. Riippuen pennun luonteesta ja vireystasosta niin rauhallinen yksinolojen opettaminen on joko hyvin helppoa tai hiukan haastavampaa. Hyvin energinen ja puuhakas pentu saattaa keksiä yksinollessaan kaikenlaista omaa aktiviteettia ja tällöin erilaisten luvallisten askareiden ja aivopähkinöiden kehittely koiralle on hyvin suositeltavaa. Kuitenkaan tällainen puuhastelu ei johdu yleensä eroahdistuksesta vaan siitä, että pennulle tulee tylsää yksin ollessa.

Itse en suosittele ottamaan kahta puolanvinttikoira pentua yhtäaikaa, sillä siitä seurauksena on yleensä vain kaksinverroin kaaosta. Pennut yleensä herkemmin riehuttavat toinen toistaan myös yksin ollessaan, jolloin asunnossa voi olla melkoinen pyörremyrsky, kun omistaja palaa kotiin. Toki pennuilla on leikki seuraa toisistaan ja ne saavat kulutettua energiaansa kaksin riehumiseensakin, mutta omalla kokemuksellani on huomattavasti helpompi opettaa yksi pentu joko ainoana koirana tai jo aikuisen koiran kaverina olemaan rauhassa sisällä kuin kaksi pentua, jotka vain villitsevät toisiaan.

 

Jos päädyt kuitenkin ottamaan kaksi pentua yhtäaikaa niin toivon, että sinulla on lehmän hermot, paljon kärsivällisyyttä, joustavuutta ja huumorintajua sekä tilaa rajata alkuun pentujen käytössä olevaa tilaa yksinolojen aikana isompien katastrofien välttämiseksi kunnes pennut ovat oppineet olemaan rauhassa poissaollessasi. Kahden pennun kanssa pitää myös muistaa se, että on erittäin tärkeää sosiaalistaa koiria myös erikseen. Jos koiria kuljettaa aina joka paikkaan vain yhdessä niin koirat oppivat aina tukeutumaan vain toisiinsa, eivätkä opi ottamaan tukea ja kontaktia omistajastaan ja ovat sitten herkästi aivan avuttomia silloin, jos joutuvatkin joskus olemaan yksin ilman kaveriaan. On myös tärkeää luoda omistajan ja pennun välille henkilökohtainen suhde kahdestaan olemisella. Tämä vaikuttaa paljon esimerkiksi koiran luoksetulon ja muiden oleellisten asioiden oppimiseen. Pelkästään koiriin kiintynyt polski ei välttämättä osaa aikuisena tukeutua juurikaan omistajaansa tai osaa ottaa omistajaan kontaktia vaan keskittyy ainoastaan koirakavereihinsa ja tukeutuu nihin kaikissa tilanteissa.

Puolanvinttikoirat viihtyvät yleensä hyvin pienessä laumassa. Kaikki puolanvinttikoirat eivät ole suurten koiralaumojen koiria vaan suurin osa tuntuu viihtyvän muutaman koiran porukassa kaikista parhaiten. Kuitenkin puolanvinttikoirat pärjäävät yleensä hyvin myös ainoina koirina. Nuoren ainoana elävän puolanvinttikoiran kanssa kannattaa miettiä omia mahdollisuuksia ja resursseja tarjota koiralle riittävästi aktivointia, jotta se saa kulutettua energiaansa turvallisiin asioihin eikä sille tule tylsyyden takia tarvetta pistää koko asuntoa remonttiin. Toisen koiran kanssa riehuessaan pentu saa yleensä hyvin kulutettua energiaansa, joten turvalliset koirakaverit ovat nuorelle puolanvinttikoiralle suotavia etenkin jos pentu asuu kotona ilman koira seuraa.

 

Koira oppii myös tavattomasti kommunikoinnin taitoja muiden koirien kanssa touhutessaan, joten yksin elävä ja vain vähän muita koirakontakteja saanut koira saattaa jäädä koira kommunikaatio taidoissaan jälkeen muista koirien kanssa eläneistä rotu tovereistaan. Tämä harvemmin koiraa itseään juuri haittaa, mutta saattaa vaikeuttaa myöhemmin koiran toimimista laumassa eli tämäkin kannattaa ottaa huomioon.

Jos puolanvinttikoira on pennusta asti tottunut elämään kissojen kanssa niin se yleensä tulee hyvin toimeen kissojen kanssa koko elämänsä. Kuitenkin vaikka koira olisi tottunut kissoihin sisällä niin se ei aina tarkoita, että se tulisi niiden kanssa toimeen myös ulkona. Usein puolanvinttikoirat pitävät ulkona juoksevia kissoja saaliina, vaikka kissat sisätiloissa olisivatkin niiden parhaita kavereita.